maanantai 3. helmikuuta 2014

1. osa Metsänhenki Liliath


Tapaa LC Jalavalaakson kantaäiti, metsänhenki Liliath Lilithwyn!

Liliath Lilithwyn on kaukana utuisten tähtien takana, Jalavaaksossa asuva metsänhenki. Sen synnystä ei tiedetä muuta, kuin että jostain korkealta putosi maahan pieni, kultaan vivahtava siemen, ja Jalavalaakson mullassa se sai ravinteita ja kosteutta. Aika myöden siemen alkoi itää, ja kukkasten keskellä suojassa ilmestyi maanpinnalle vehreä sirkkalehti. Sirkkalehden lehdet kasvoivat pituutta, sen pieni varsi nousi taivasta kohden, ja lopulta lehtien väliin kasvoi sinivihreä nuppu. Niin verso vahvistui ja kasvoi, se kehitti nuppunsa alle silmät, nenän, suun, ja lehtiensä päihin sormet. Kun Liliath alkoi olla valmis, sen varsi jakaantui kahdeksi jalaksi, ja Liliath aloitti elämänsä metsänhaltijana. Koska tämä kaikki tapahtui, ei kenelläkään ole aavistusta, mutta ilmeisen kauan Liliath eli yksin hoitaen Jalavalaakson kasveja ja eläimiä ilman, että kukaan häntä häiritsi.

Kauan Liliath söi juureksia ja hedelmiä, nukkui taivasallavihreässä makuupussissa ja eli autuaan tietämättömänä siitä, että Jalavalaakson kylää asuttivat hänen, kasvien ja eläinten lisäksi myös muita, hyvin samankaltaisia olentoja kuin hän itse, mutta merkitsevällä tavalla erilaisia. Kuka tietää, mitä nämä Liliathin kohdatessaan saattaisivat hänelle tehdä...
Liliathilla oli paljon villejä eläinystäviä, joita on hän hoiti samanlaisella huolellisuudella ja hellyydellä kuin kasvejaan. Ne nauttivat hänen läsnäolostaan eivätkä pelänneet.


Kerran muuan ystävä Hoppa Peura pyysi Liliahilta palvelusta. Sen lempiruokailupaikka oli tarjonnut sille herkkuja useasti, mutta kasvit alkoivat olla hieman nuutuneita, kun niistä ei kukaan huolehtinut. Hoppa saattoi joskus nälissään intoutua syömään hieman liian pitkälle juureen yhtä kasvia, eivätkä kasvit palautuneet enää riittävän nopeasti tarjotakseen Hopalle lisää ruokaa.

Liliath seurasi sitä metsän keskeltä kohti aukeampaa aluetta, joka ei näyttänyt enää metsältä. Hieman varautuneena, mutta Hoppaan luottaen, hän käveli oudon tasaisilla kivillä aidatulle alueelle, joka oli täynnä herkkuja. Liliath hoiti kasveja ja oli iloinen voidessaan auttaa Hoppaa. He kävivät tämän jälkeen usein yhdessä ruokailemassa tässä pienessä salaisessa ihmemaassa, jossa Liliath huolsi kasvit aina hyvään kuntoon ennen lähtöään.


Kun Liliath oli tutustunut uuteen paikkaan, hän innostui tutkimaan ympäristöä lisää. Hän tutki korkeita kivisiä mekanismeja, joita tönötti lähekkäin hänen kasvimaansa vieressä. Pelkäämätön Liliath löysi hienon, puisen oven ja työnsi sen auki. Hän ei nähnyt pimeässä paljoakaan, mutta kivirakennelma vei askel askeleelta alemmas, kunnes tasottui. Liliath löysi vain yhden epäystävällisen puutarhapeikon, ja oven takana ollut pimeys takertui hänen ruunkoonsa. Peikko viskoi häntä pikkukivillä ja sätti rauhansa häiritsemisestä. Takaisin ylös löydettyään vei aikaa tottua takaisin valoon.

Hoppaa ei ollut näkynyt toviin, mutta Liliath halusi käydä uudessa puutarhassaan tarkistamassa kasvit ja hän päätti lähteä sinne heti, nyt kun oli nälkäkin.


Jostain kasvimaalle oli ilmestynyt vihreä, suomuinen kivisiemen. Ehkä se oli tippunut taivaalta, kuten Liliathin siemenkin, mutta samanlainen siemen se ei ollut. Liliath otti sen mukaansa, ehkä se kasvaisi, jos Liliath onnistuisi luomaan sille oikeat kasvuolosuhteet.

3 kommenttia:

  1. Diddidiiii, palautetta pukkaa!

    Ihan tosi, tosi hyvä aloitus! Se oli se päällimmäinen fiilis. Legacyjen aloittaminen on aina vaikeeta, koska siihen on tietyllä tavalla se sama sääntöjen kautta tuleva muotti ja usein vielä ekaa kertaa tarinaa kirjoittava katsoo vain muilta mallia. Näiden tuloksena 95% legacyista alkaa hyyyyvin samalla tavalla. Mut tää oli jotain ihan uutta ja yllättävää - oikeesti! En muista nähneeni ennen edes kolmosella tehtyä metsänhenki-LC:tä, varsinkaan niin et myös maailma on sen mukainen. Ja toi aloitus! Ihan mahtavaa. Ihanan kerronnallinen syntymätarina, joka on taas ihan päinvastaista niistä perusaloituksista, joissa selitetään sukulaisen X perintötontista, uudesta alusta uudessa kaupungissa ja märistään kurjaa ja köyhää elämää. :DD

    Kirjoitus oli, kuten sanoin jo, ihanan satumaista. En tiedä teitkö sen tahallas vai onko se vaan sun tyyli kirjottaa, mut tykkään tosi paljon! :)) Kuvailit hyvin ulkoista maailmaa visuaalisuuden kautta, mut sihen voisi vielä saada lisää elävyyttä kertomalla myös esim. äänistä, hajuista, mauista... Samoin jäin kaipaamaan lisää tietoa Liliathin pään sisällä tapahtuvista asioista! Mitä se mistäkin ajattelee, mitä tunteita se kokee, mitä ajatuksia sen päässä liikkuu...

    Kirjotusvirheitä löyty edelleenkin muutama, vaiks niitä jo korjailit! :P Samoin pilkkuja oli hiukan liian tiheään. Sori, olen todella natsi näiden asioiden kanssa kun annan palautetta! :DD Mut kandee lukee todella huolella ja ajatuksella uudet osat ennen kuin julkasee ne. Pitää vaikka kirjottamisen jälkeen parin tunnin tauon ja irtaantuu tarinasta ja sit vast tekee lopputarkistuksen ja julkasee. :))

    Juoni ehkä vähän jökitti täs ekassa osassa, mut se voi johtua tosta kuvien pienestä määrästä. Tää oli ehkä vähän tämmönen intro -osan oloinen ennemmin kuin täyspitunen. Tuli hyvin esiin kaikki mikä on tärkeetä Liliathin elämässä tällä hetkellä ja mistä hänen arkensa koostuu + tietysti vähän vihjettä siitä mitä seuraavissa osissa tulee tapahtumaan. :P
    Mut siis mulla yhdessä osassa on yleensä 50-70 kuvaa. :)

    Kuvista vielä! Kuvat on hyviä, selkeitä ja hyvälaatuisia. Vaikka pähkäilit tota valkosta reunaa, niin munsta se sopii noihin tosi hyvin, varsinkin kun on vielä valkonen tekstikin! Kuvien koot ja muodot vähän heittelehtii. En tiedä onko se tarkotuksellista, mut varsinkin pidemmissä osissa on helpompi lukea, jos käyttää aina samaa kuvakokoa. Esim. siellä Picasassa mä olen tallentanut sinne kuvakoon säätöön ihan oman LC- kuvasuhteen, jota käytän Starberryissä. :P

    Sit taas kuvien sisältöihin vois hakee vähän vaihtelua, leikitellä kuvakulmilla (lähikuva, erikoislähikuva, puolikuva, kokokuva) ja mikäsetoinenhienosananytolikaan (kuva alhaalta, ylhäältä, sivulta jne). Se on helppoa vapaan kameran tilassa ja yhen kameramodin asentamalla. :P Varo myös katkomasta kuvaa nivelten kohdilta. :))

    Ja kollaasikuva oli kiva! Sopi hyvin siihen mitä se kuvasi. :))

    Tässä vielä mun ikivanha radolaan postattu tutoriaali aiheesta. En jaksa kattoo mitä pöhköyksiä oon kirjotellu sinne niihin muihin osioihin, mut tsekkaa kuva-osio läpi. :)) http://radola.createforumhosting.com/vinkkeja-tarinan-tekemiseen-hahmot-juoni-kuvat-teksti-t16335.html

    Mut todella hyvä aloitus tälle legacylle, odotan innolla mitä tässä tulee viel tapahtumaan kun tarina pääsee vauhtiin! :))


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eih, mun vastaus katosi!

      Kiitos rakas, ihana suurmestari Radioactive! ^^ En tajunnutkaan eilen, missä ominaisuudessa tulisit kommentoimaan. Kiitos upeasta arviosta, tämä auttaa paljon.

      Jep, tästä yllättävän lyhyt, kaameaa! Kirjoitan lyhyesti ja ytimekkäästi, en osaa fiilistellä :D Lastensatumaisuus tuli varmaankin enemmän vahingossa kuin tietoisesti. Tästä ei ole kuitenkaan tulossa yhtä vaati projekti, kuin LC Starberrystä, haluan joskus saada tämän valmiiksi ;) Kollaasit lyhensivät tarinaa hieman lisää, mutta ajattelin keskittyä vasta kertomaan, miten Liliath on elänyt tähän saakka. Loppu tuli juonikoukun takia kovin aikaisin, lähinnä sen takia, että välistä jäi puuttumaan kuvia, joita en ole koskaan ottanutkaan :D En vieläkään tykkää noista reunuksista.

      Seuraavan osan kuvat on muokattu samalla tavalla, koita kestää! Mulla on noissa kuvissakin niin tapaiseni tiukka rajaus, ettei yritykseni katseen kohdistamisesta oikein taida onnistua. Koitan saada kuvista kolmannesta osasta eteen päin samanmuotoisia.

      Kieliasussa saa olla kunnon Majuri! Inhoan kirjoitusvirheitä ja kylvelen niitä jatkuvasti. Tällä koneella olen yleensä aika tarkka, koska huitasen tota hipsutushiirtä ja teksti pomppii, katkeilee ja menee päällekäin, jos en ole tarkkana. Sitten siitä ei saa kukaan mitään selvää. Pilkkuvirheet, arh! Mun täytyy opetella kirjoittamaan täysin ilman pilkkuja, ja sitten pikkuhiljaa lisätä niitä oikeisiin paikkoihin...

      Kiitos tuesta, kannustuksesta ja neuvoista ennen ja jälkeen postauksen! Ehkä tämä innoittaa jatkamaan Starbeyäkin... ;)

      Poista
  2. Eh, älkää häiriintykö noista kahdesta kuvasta, jotka ovat eri kohdallakuin muut. En saa taas bloggeria tottelemaan.

    VastaaPoista